RV 31+1

Herään viideltä, ja menee toista tuntia ennen kuin nukahdan uudelleen. Kymmeneltä soi herätyskello ja torkutettuani puoli tuntia suljen sen kokonaan. Lopulta nousen niin myöhään, että käytyäni suihkussa kello on jo yli kaksitoista ja minulla alkaa olla kiire. Pää tuntuu edelleen painavalta ja väsyttää. Olen saanut ohjeet neuvolasta syödä rautalisää alhaisen hemoglobiinin vuoksi, mutta olen melko huono syömään sitä, sillä saan siitä vatsani kipeäksi. Pukeutuminen on hidasta, sillä vauva on nyt kohdussani jotenkin sellaisessa asennossa, että kumartuminen on lähes mahdotonta, ja vaikka kävelen toooodella hiiii-taaas-ti niin hengästyn jo ennen kuin olen puolessa välissä matkaa bussipysäkille. Käveleminen laukaisee toisinaan myös supistukset, mutta ne eivät ole kivuliaita. Vaikka töihin meneminen on ruvennut tuntumaan melkoiselta taistelulta, jaksan silti vielä koko työpäivän ihan kohtuullisen hyvin. Joka tapauksessa nyt on varmaan aika todeta, että raskauden helppo vaihe on päivä päivältä varmemmin takana päin.

Kävimme tällä viikolla neuvolan perhevalmennuksessa, jonka aiheena oli synnytys. Pienessä huoneessa oli paljon ihmisiä ja ilma todella tunkkainen. Aloin voida huonosti, oli kylmä ja kuuma samaan aikaan ja lopulta olin hyvin lähellä pyörtyä. En nähnyt enää mitään, tuntui vain, että jos nyt ei lähde taju niin ainakin oksennan. Kumpaakaan ei lopulta tapahtunut. Itse valmennuksesta en oppinut juuri mitään uutta. Edellinenkin tunti jätettiin väliin, sillä siellä oli henkilö seurakunnasta puhumassa parisuhteesta, ja koko kuvaus kuulosti siltä, että tilaisuus vain saisi minut jollain tapaa provosoitumaan. Joka tapauksessa tämä oli kolmas perhevalmennuksemme, ja kaikki käynnit ovat mielestäni olleet suoraan sanoen turhia.

Tänään minulla on vapaapäivä, ja ajattelin piristää itseäni käymällä lastentarvikekirpputorilla. En ole ikinä ennen käynyt, joten tässä on vielä pieni googlailu meneillään, että mihin kannattaa suunnistaa. (Saa suositella, jos tietää jonkun hyvän Helsingissä tai Espoossa!) Vauva ei varsinaisesti tarvitse enää yhtään mitään, mutta kun niiden pikku kuteiden hipelöinti on vaan niin ihanaa...

--

PS. Kirjoitin tekstin. Huomasin tekstin olevan pelkkää valitusta ja poistin sen. Lopulta totesin, että tämä blogi on minulla siksi, että voin purkaa tänne raskauden kuormittamia ajatuksiani, ja kirjoitin lähes saman tekstin uudestaan. Ensi kerralla yritän luoda jotain mukavempaa luettavaa!