Synnytys oli todella pitkä, ehdin viettää kaksi päivää supistuskipujeni kanssa sairaalassa ennen kuin vauva oli ulkona. Se tuntui kuitenkin pieneltä asialta verrattuna siihen, että tyttö vietti ensimmäisen yönsä vastasyntyneiden teho-osastolla hengitysvaikeuksien vuoksi, mistä tämä tuore äiti sai kyllä paljon paljon pahemmat traumat kuin mistään synnytykseen tai raskauteen liittyvästä. Ensimmäisenä yhteisenä yönä en nukkunut minuuttiakaan, kun kuuntelin vain hengittääkö hän varmasti. Nyt vauva on kuitenkin erinomaisessa kunnossa ja huoli on muuttunut ihmeelliseksi onnentunteeksi. Kaikki hyvin!
lauantai 26. huhtikuuta 2014
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Satunnaisia asioita 41. raskausviikolta
Tämä ei onneksi ole enää sellainen "ahdistaa, kun mitään ei tapahdu" -päivitys. Laskettu aika ohitettiin eilen, ja vaikka en missään vaiheessa kuvitellut olevani raskaana näin pitkään, ja vaikka minua sattuu nyt vähän joka paikkaan, mieli on paljon pirteämpi kuin muutamana edellisenä viikkona.
Tällä hetkellä havaittua:
- Vauva on rauhoittunut. Ei niin paljon, että joutuisin huolissani laskemaan liikkeitä, mutta enää en kärvistele kivusta sen takia, että hän möyrisi kohdussani raivopäisenä, kuten on tehnyt tähän asti. En tiedä, miten se vauvan laskeutuminen vaikuttaa liikkumiseen, mutta tilanpuute alkaa varmasti ainakin jo vaivata, sillä vatsani ei mielestäni ole enää vähään aikaan kasvanut.
- Oma liikkumiseni on varsinkin iltaisin todella kivuliasta. Pääsen huoneesta toiseen pitämällä seinistä tukea ja "kävelyni" muistuttaa muutenkin lähinnä ankan vaappumista. Tämä johtaa siihen, että olen koko ajan kotona, neljän seinän sisällä. (Mikä on johtanut lisähavaintoon: älypuhelinta saa ladata useammin kuin kerran vuorokaudessa, jos pelaa koko päivän Angry Birdsiä.)
- Seuraavat asiat eivät valitettavasti käynnistä synnytystä: vauvan suostuttelu/lahjonta/kiristys/uhkailu, rappusten kävely, tulinen ruoka, seksi, kuuma kylpy, muiden suunnitelmien tekeminen, siivoaminen tai lepo. On kokeiltu.
- Kissastani on tullut viime päivinä todella suojeleva minua kohtaan. En tiedä haistaako se nyt jotain, vai onko se vasta nyt tajunnut minun olevan raskaana, mutta se ei päästä minua silmistään hetkeksikään. Tätä kirjoittaessani olen yhtään liioittelematta nostanut sen lattialle ainakin kymmenen kertaa, kun se tulee näytön eteen ja yrittää kiivetä päälleni. Jos täällä on muita kuin me kaksi, niin tämä pieni karvainen henkivartija tulee aina minun ja muiden ihmisten väliin. Se jopa nukkuu jaloissani. Toivon todella, ettei tämä missään vaiheessa mene niin pitkälle, että se alkaisi käyttäytyä aggressiivisesti.
- Kysyin eilen neuvolatädiltä, onko normaalia, että minulle tulee supistuksen aikana huimausta ja muutenkin sellainen olo, että kuristun, vaikka supistukset eivät edelleenkään ole hirveän kivuliaita. Hän sanoi sen johtuvan todennäköisesti siitä, että hengitän supistuksen aikana jotenkin huonosti tai pinnallisesti. Olen tänään tarkkaillut itseäni ja voin sanoa varmasti, että ei kyllä johdu siitä. Mutta olkoot. Olen vielä pysynyt tajuissani, joten en jaksa huolestua asiasta.
- Viimeisenä: haluaisin puhelimeeni sellaisen vastaajan, joka ennen puhelun yhdistymistä sanoo soittajalle jotain tyyliin: "En ole synnyttänyt vielä. Jos oli jotain muuta asiaa, paina yksi ja odota puhelun yhdistymistä. Jos ei ollut muuta asiaa, kiitos ja kuulemiin."
Tällä hetkellä havaittua:
- Vauva on rauhoittunut. Ei niin paljon, että joutuisin huolissani laskemaan liikkeitä, mutta enää en kärvistele kivusta sen takia, että hän möyrisi kohdussani raivopäisenä, kuten on tehnyt tähän asti. En tiedä, miten se vauvan laskeutuminen vaikuttaa liikkumiseen, mutta tilanpuute alkaa varmasti ainakin jo vaivata, sillä vatsani ei mielestäni ole enää vähään aikaan kasvanut.
- Oma liikkumiseni on varsinkin iltaisin todella kivuliasta. Pääsen huoneesta toiseen pitämällä seinistä tukea ja "kävelyni" muistuttaa muutenkin lähinnä ankan vaappumista. Tämä johtaa siihen, että olen koko ajan kotona, neljän seinän sisällä. (Mikä on johtanut lisähavaintoon: älypuhelinta saa ladata useammin kuin kerran vuorokaudessa, jos pelaa koko päivän Angry Birdsiä.)
- Seuraavat asiat eivät valitettavasti käynnistä synnytystä: vauvan suostuttelu/lahjonta/kiristys/uhkailu, rappusten kävely, tulinen ruoka, seksi, kuuma kylpy, muiden suunnitelmien tekeminen, siivoaminen tai lepo. On kokeiltu.
- Kissastani on tullut viime päivinä todella suojeleva minua kohtaan. En tiedä haistaako se nyt jotain, vai onko se vasta nyt tajunnut minun olevan raskaana, mutta se ei päästä minua silmistään hetkeksikään. Tätä kirjoittaessani olen yhtään liioittelematta nostanut sen lattialle ainakin kymmenen kertaa, kun se tulee näytön eteen ja yrittää kiivetä päälleni. Jos täällä on muita kuin me kaksi, niin tämä pieni karvainen henkivartija tulee aina minun ja muiden ihmisten väliin. Se jopa nukkuu jaloissani. Toivon todella, ettei tämä missään vaiheessa mene niin pitkälle, että se alkaisi käyttäytyä aggressiivisesti.
- Kysyin eilen neuvolatädiltä, onko normaalia, että minulle tulee supistuksen aikana huimausta ja muutenkin sellainen olo, että kuristun, vaikka supistukset eivät edelleenkään ole hirveän kivuliaita. Hän sanoi sen johtuvan todennäköisesti siitä, että hengitän supistuksen aikana jotenkin huonosti tai pinnallisesti. Olen tänään tarkkaillut itseäni ja voin sanoa varmasti, että ei kyllä johdu siitä. Mutta olkoot. Olen vielä pysynyt tajuissani, joten en jaksa huolestua asiasta.
- Viimeisenä: haluaisin puhelimeeni sellaisen vastaajan, joka ennen puhelun yhdistymistä sanoo soittajalle jotain tyyliin: "En ole synnyttänyt vielä. Jos oli jotain muuta asiaa, paina yksi ja odota puhelun yhdistymistä. Jos ei ollut muuta asiaa, kiitos ja kuulemiin."
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Supistuksia! Vihdoin!
Meni lähes neljäkymmentä täyttä raskausviikkoa ennen kuin tunsin ensimmäisen supistukseni.
Tavallaan olen tietysti tässä suhteessa onnekas, toisia kun supistaa kipeästi raskauden puolesta välistä asti, mutta kuten nyt näistä minun viime aikojen kirjoituksista on ehkä saattanut jo päätellä, on henkisesti melko raskasta, kun vielä näillä viikoillakaan missään ei tunnu mitään. Nyt muutamana päivänä on kuitenkin alkanut tuntua paitsi supistuksia myös erinäisiä muita kipuja... mikä on ihanaa! Olen jo parina iltana päässyt ihan fiiliksissä silmät loistaen kertomaan miehelleni, että nyt mua sattuu. Ja kyllä, kuulostaa masokistiselta, mutta uskokaa pois, mikä tahansa on parempi kuin se, ettei viikolla 40 tunnu tapahtuvan mitään.
Eilen illalla supistuksia tuli muutaman tunnin ajan melkein vartin välein. Kipeitä ne olivat, mutta täytyy kyllä sanoa, että kuukautiskipuni ovat toisinaan olleet paljon pahempia. Nukkumaan mennessä kuitenkin vähän jännitti, että alkaako yöllä kovemmat kivut ja ehdin itkeä pienet paniikki-itkutkin ennen nukahtamistani ("voiks tän vielä perua, en mä haluakaan synnyttää"), mutta tyytyväisenä heräsin vasta aamulla, yhtä raskaana kuin eilenkin.
Kipu kestää kerrallaan niin vähän aikaa, ettei se vielä ole erityisen häiritsevää, mutta supistuksiin liittyy myös huimausta. Se alkaa jo ennen kipua, joten tiedän supistuksen tulevan jo ennen kuin se varsinaisesti tuntuu missään. Tämä on hieman hämmentävää, sillä en muista kenenkään puhuneen mitään mistään supistushuimauksesta, mutta minua kyllä pyörryttää muutenkin niin usein, että en yhtään ihmettele, jos tämä on vain jotain oman kehoni hienoja ominaispiirteitä.
Nyt täytyy keksiä näiksi viimeisiksi lapsettomiksi päiviksi jotain puuhastelua täällä kotona. En uskalla enää lähteä yksin lenkille tai muutenkaan lähikauppaa pidemmälle. Osittain sen takia, että pelkään pyörtyväni, ja osittain siksi, että myös kävely sattuu tällä hetkellä melkoisesti. Toisinaan tuntuu siltä, että alavatsaani hakattaisi vasaralla, ja välillä on kuin olisi puukko alapäässä, mutta hyväksytään nyt tämä, ei se lapsi sieltä tule kuitenkaan ulos ilman kipuja. Mieheni veikkaa, että insinöörin tyttärenä vauva on täsmällinen tyyppi ja syntyy laskettuna päivänä. Oma alkuperäinen arvionihan oli RV 38+X, mikä nyt ei aivan pitänyt paikkaansa, mutta tällä hetkellä veikkaan, että menee kyllä yli lasketusta ajasta. Se olisi nimittäin ylihuomenna.
Tavallaan olen tietysti tässä suhteessa onnekas, toisia kun supistaa kipeästi raskauden puolesta välistä asti, mutta kuten nyt näistä minun viime aikojen kirjoituksista on ehkä saattanut jo päätellä, on henkisesti melko raskasta, kun vielä näillä viikoillakaan missään ei tunnu mitään. Nyt muutamana päivänä on kuitenkin alkanut tuntua paitsi supistuksia myös erinäisiä muita kipuja... mikä on ihanaa! Olen jo parina iltana päässyt ihan fiiliksissä silmät loistaen kertomaan miehelleni, että nyt mua sattuu. Ja kyllä, kuulostaa masokistiselta, mutta uskokaa pois, mikä tahansa on parempi kuin se, ettei viikolla 40 tunnu tapahtuvan mitään.
Eilen illalla supistuksia tuli muutaman tunnin ajan melkein vartin välein. Kipeitä ne olivat, mutta täytyy kyllä sanoa, että kuukautiskipuni ovat toisinaan olleet paljon pahempia. Nukkumaan mennessä kuitenkin vähän jännitti, että alkaako yöllä kovemmat kivut ja ehdin itkeä pienet paniikki-itkutkin ennen nukahtamistani ("voiks tän vielä perua, en mä haluakaan synnyttää"), mutta tyytyväisenä heräsin vasta aamulla, yhtä raskaana kuin eilenkin.
Kipu kestää kerrallaan niin vähän aikaa, ettei se vielä ole erityisen häiritsevää, mutta supistuksiin liittyy myös huimausta. Se alkaa jo ennen kipua, joten tiedän supistuksen tulevan jo ennen kuin se varsinaisesti tuntuu missään. Tämä on hieman hämmentävää, sillä en muista kenenkään puhuneen mitään mistään supistushuimauksesta, mutta minua kyllä pyörryttää muutenkin niin usein, että en yhtään ihmettele, jos tämä on vain jotain oman kehoni hienoja ominaispiirteitä.
Nyt täytyy keksiä näiksi viimeisiksi lapsettomiksi päiviksi jotain puuhastelua täällä kotona. En uskalla enää lähteä yksin lenkille tai muutenkaan lähikauppaa pidemmälle. Osittain sen takia, että pelkään pyörtyväni, ja osittain siksi, että myös kävely sattuu tällä hetkellä melkoisesti. Toisinaan tuntuu siltä, että alavatsaani hakattaisi vasaralla, ja välillä on kuin olisi puukko alapäässä, mutta hyväksytään nyt tämä, ei se lapsi sieltä tule kuitenkaan ulos ilman kipuja. Mieheni veikkaa, että insinöörin tyttärenä vauva on täsmällinen tyyppi ja syntyy laskettuna päivänä. Oma alkuperäinen arvionihan oli RV 38+X, mikä nyt ei aivan pitänyt paikkaansa, mutta tällä hetkellä veikkaan, että menee kyllä yli lasketusta ajasta. Se olisi nimittäin ylihuomenna.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Neljäskymmenes raskausviikko
Neuvolapäivä. Olen parissa viikossa saanut nostettua hemoglobiinini sadasta sataankahteenkymmeneenviiteen. On lohduttavaa, etten siis ole turhaan syönyt aivan sairaan pahanmakuista nestemäistä rautavalmistetta ja lisännyt persiljaa ja punajuurta lähes jokaiseen ateriaani.
Painan nyt 60 kiloa. Paino ei ole juurikaan enää noussut pariin viikkoon, mutta tämä ei ilmeisesti ole huolestuttavaa, sillä neuvolatäti kysyi vain, että olenko saanut syötyä, ja myöntävän vastaukseni jälkeen asiasta ei enää puhuttu. Vatsakaan ei enää tunnu kasvaneen. Täti arvioi kokeilemalla ja kokemuksella vauvan painavan laskettuna päivänä 3300-3400 grammaa, mutta korosti, että tämä on vain hänen henkilökohtainen arvionsa eikä absoluuttinen totuus. Tähän on kuitenkin tyytyminen, sillä muuta painoarviota en ole saanut.
 |
| 39+1 |
On ihanaa, että on perjantai ja viikonloppu edessä, mikä tarkoittaa sitä, että mieheni on seuraavat kaksi päivää kotona. Piristää pelkkä ajatuskin siitä, ettei tarvitse olla yksin. Olen edelleen turhautunut siihen, ettei mitään tapahdu, mutta yritän nähdä asian niin, että vauva syntyy kyllä heti kun kehoni on valmis synnytykseen. Ja parempi tietysti on, jos tämä tapahtuu luonnollisesti ilman keinotekoista käynnistystä. Ei tässä pahimmillaankaan enää voi montaa viikkoa mennä.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Turhautuminen
En jaksa enää olla raskaana. En enää yhtään päivää tai oikeastaan en enää yhtään minuuttiakaan.
Olen todella vihainen koko ajan, koska olen niin turhautunut. Suutun kissalle siitä, että se haluaa syliin, ja miehelle siitä, ettei se lue minun ajatuksia ja käy kysymättä kaupassa työmatkalla. Ahdistaa, kun vauva liikkuu, koska se sattuu, ja sepä vasta ahdistaakin, jos se ei liiku. Meinaan suuttua jokaiselle, joka kysyy, miten voin ja aivan varmasti lyön, jos joku huomauttaa, että eihän tämä ole vielä edes yliaikainen raskaus.
Laskettu aika on ensi viikolla. Synnytyksestä ei ole ilmassa minkäänlaisia merkkejä. En ole lenkkeilystä ja siivoamisesta huolimatta saanut aikaiseksi yhtä ainutta supistusta, jonka olisin tuntenut. Vaihdan kohta taktiikkaa ja pysyn sängyssä syömässä karkkia.
Paitsi ettei karkitkaan maistu, koska olo on kuvottava ja vatsa painaa.
Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat kamppailleet hankalan raskauden kanssa, koska minulla on hermot ihan riekaleina jo tämän helpon kanssa.
 |
| Anna-Leena Härkönen, Heikosti positiivinen |
Olen todella vihainen koko ajan, koska olen niin turhautunut. Suutun kissalle siitä, että se haluaa syliin, ja miehelle siitä, ettei se lue minun ajatuksia ja käy kysymättä kaupassa työmatkalla. Ahdistaa, kun vauva liikkuu, koska se sattuu, ja sepä vasta ahdistaakin, jos se ei liiku. Meinaan suuttua jokaiselle, joka kysyy, miten voin ja aivan varmasti lyön, jos joku huomauttaa, että eihän tämä ole vielä edes yliaikainen raskaus.
Laskettu aika on ensi viikolla. Synnytyksestä ei ole ilmassa minkäänlaisia merkkejä. En ole lenkkeilystä ja siivoamisesta huolimatta saanut aikaiseksi yhtä ainutta supistusta, jonka olisin tuntenut. Vaihdan kohta taktiikkaa ja pysyn sängyssä syömässä karkkia.
Paitsi ettei karkitkaan maistu, koska olo on kuvottava ja vatsa painaa.
Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat kamppailleet hankalan raskauden kanssa, koska minulla on hermot ihan riekaleina jo tämän helpon kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)