tiistai 17. kesäkuuta 2014

Meidän päivä

Tämä ei nyt ole kovin omaperäistä, mutta koska massan mukanahan on tietysti mentävä ja en mitenkään voi olla maailman ainut mammabloggaaja, joka tätä ei tee, niin var så goda: meidän arkipäivä.

05.50 Lapsi herää nälkäänsä. Imetän. Öisin se jostain syystä onnistuu huomattavasti helpommin kuin päivisin. Lapsi nukahtaa rinnalle ja kannan hänet takaisin sänkyyn. Itse en saa unta vaan räplään kännykkääni ja suunnittelen nousevani, kunnes mieheni kaappaa minut kainaloonsa ja nukahdan.

08.00 Vauva murisee sängyssään. Otan hänet viereeni ja kerjään, että anna pliis äidin vielä nukkua. En ole varma, mitä hän tekee, mutta itse ainakin nukahdan. Todennäköisesti vauvakin.

9.30 Nousen. Mieheni on jo lähtenyt töihin ja vauva näyttää vielä nukkuvan. Keitän kahvit, käyn suihkussa, laitan pesukoneen pyörimään ja pumppaan sen rinnan, josta en ole yön aikana imettänyt. Maito suihkuaa ihan hurjalla volyymilla ja joka suuntaan, jollen imetä useampaa kertaa peräkkäin samasta rinnasta. Vauvan ajoitus on täydellinen, sillä hän herää vasta kun olen saanut kaikki edellämainitut askareet tehtyä loppuun.

11.00 Lapsi on kylläinen ja kujertelee iloisena. Meikkaan ja selitän hänelle samalla mitä teen. "Tämä on valokynä. Äidin on pakko käyttää tätä, sillä äidin silmänaluset ovat niin mustat. Huomaatko, mus-tat." HU-AAA, GRR, Ä-Ä-HÄÄÄ HU-AAA!, vastaa vauva. En ole varma, mitä hän tarkoittaa.

11.35 Vauva rääkyy täysiä. Kissa rääkyy täysiä. Haaveilen salaa ihan pienen hetken siitä, miten jätän ne sinne kahdestaan huutamaan, soitan miehelleni, että mene kotiin, ja otan seuraavan laivan Ruotsiin. Sitten mietin, miten minun tulisi niitä kaikkia ikävä jo ennen kuin pääsisin satamaan.

11.50 Vauva nukahtaa tuttipullo suussaan. Ja on niin suloinen. Ihan hirveän ihana ja suloinen. Kissa tulee puskemaan ja kehrää. Kadun äskeisiä ajatuksiani ja pussailen niitä molempia.
Olin suunnitellut, että lähdettäisi ulos, mutta sataa kaatamalla. Maksan laskut ja syön nuudeleita sillä aikaa kun lapset nukkuvat.


12.35 Vauva on herännyt. Kuuntelemme Youtubesta lastenlauluja ja laulamme mukana. Luulen, että vauvan mielestä kaikki laulut kertovat koirista, sillä hän hokee "HA-UUU HAU!". Keitän lisää kahvia, sillä mitä kofeiiniin tulee, mikään ei riitä.


13.05 Yritän imettää. Vauva raivoaa. Kävelen ympäri asuntoa vauva sylissä ja hän rauhoittuu. Otan hänet takaisin rinnalle ja parkuminen alkaa välittömästi. Sama toistuu monen monen monta kertaa. Luovutan. Vauva syö pullosta.

14.00 Lähdemme junalla ostoksille, koska en jaksa viettää koko päivää sisällä ja edelleen sataa. Menemme Espooseen, sillä keskustassa on minusta inhottavaa liikkua vaunujen kanssa. Ostan pari alennusriepua sovittamatta ja haemme Prismasta ruokaa ja rintakumeja. Jos niillä saisi vauvan huijattua syömään rinnasta.
Neiti nukkuu kiltisti vaunuissaan koko reissun ajan.

15.12 Juna menee niin sanotusti aivan nenäni edestä. Päätän kävellä kotiin, koska en uskalla mennä yksin bussilla vaunujen kanssa. Se tuntuu jotenkin vaikealta ja inhottavalta, varsinkin tällaiseen semi-ruuhka-aikaan.
Kotimatkalla käy ihan huima tuuri, sillä heti kun olen päässyt sisään rappukäytävään, alkaa aivan järjetön kaatosade! Lisäksi, vauva alkaa itkeä kun talon tantat tulevat pällistelemään häntä, ja saan hyvän syyn livistää paikalta.

16.10 Saan vauvan imemään rinnasta ensimmäisellä yrittämällä, enkä raivarien pelossa uskalla liikkua, vaikka asento on epämukava.
Syönnin jälkeen leikimme lattialla kaikki kolme; minä, vauva ja kissa.


17.30 Vauvan vaipat falskaa. Mieheni tulee töistä ja teemme yhdessä ruokaa. Saatuamme ruuat lautaselle pikkuneiti alkaa itkeä. Mies ottaa lapsen hoitoonsa, että saan syödä päivässä edes yhden aterian rauhassa. Hänen ruokansa ehtii jäähtyä.

19.00 Katsomme jalkapalloa ja yritän syöttää vauvaa. Se itkee, raivoaa, esittää nukkuvaa ja leikkii kuollutta. Mitä-tahansa-paitsi-rintaa. Keitän päivällä ostamani rintakumin ja kokeilen sen avulla uudestaan. Vauva syö! Piste äidille! (Vauva johtaa kokonaistilastossa 100-1.)

20.40 Mieheni on treeneissä. Nostelen käsipainoja. GNHH-EEE-HU-AAAA!, sanoo vauva ja hymyilee hampaattomalla suullaan. Se voi yhtä hyvin olla kannustusta tai sitten se sanoo, että turhaan sä mitään yrität.

22.15 Vauva tuijottaa hoitopöydällä iltapuuhiani. "Tämä on hammasharja. Isompana sullakin on hampaat.", selitän hänelle. Vauva vetää vielä viimeisillä voimillaan yhdet raivarit, suostuu sitten syömään iltapalansa ja nukahtaa rinnalle. Vien hänet sänkyyn.


22.45 Katsottuamme hetken kahdestaan telkkaria mieheni kanssa, menemme nukkumaan. Jalat painavat ja pää se vasta painaakin. Nukahdan lähes välittömästi sänkyyn päästyäni.

6 kommenttia:

  1. Aah - jaan tuskasi maidon suihkuamisen ja rintaraivareiden suhteen. Rintakumi auttaa joskus, mutta joskus kelpaa vain pullo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koettelee kyllä toisinaan kärsivällisyyttä melkolailla! Tsemppiä!

      Poista
  2. Olipas tätä kiva lukea, ehkäpä joskus vielä saan aikaiseksi vastaavanlaisen "meidän päivä" jutun :) Suihkuavat rinnat on tuttu-juttu täälläkin, nyt on ollut peräkkäin jo neljä yötä kun en ole joutunut keskellä yötä pumppaamaan rintojani tyhjäksi.. saan itsekin nukahtaa yösyötöstä. Luksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat! Se olis kiva lukea. :)

      Taitaa olla tuo suihkurintailmiö sitten paljon yleisempi kuin olin kuvitellutkaan. Huomaa kyllä, että mitä enemmän vauva kasvaa, sitä helpommaksi yösyötöt menevät. Huh!

      Poista
  3. Tää oli ihana! Kivasti kirjoitettu :)

    VastaaPoista