perjantai 28. marraskuuta 2014

Päikkäriaika?

Mikä se sellainen päiväuniaika on?


Tarkoittaako se, että minä konttaan täällä pinnasängyssä ympäriinsä? Konttaaminen on niin kivaa, sillä olen juuri oppinut sen kunnolla.


Voin mä temppujakin vähän näyttää, näin minä kierin. Mutta en kyllä varmasti nuku. Nythän on päivä.


Lähden kyllä karkuun jos yrität saada mua nukkumaan. Sängyn toiseen päähän menen, etkä voi minulle mitään! Että nuku kuule vaan ite.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Oodi syöttötuolille

Kiitos hänelle, joka keksi syöttötuolin! Lapseni opittua istumaan kunnolla kyseisessä kapistuksessa vanhempainvapaaseeni aukesi lisää ulottuvuuksia.

Olen ollut kotona nyt yhdeksän kuukautta. En kaipaa vielä töihin, mutta kaipaan toisinaan kyllä jotain tekemistä. Eikä sillä, etteikö hurjaa vauhtia ryömivä lapsi pitäisi kiireisenä, mutta viime aikoina minusta on ollut mukavaa puuhailla asioita myös kodin ulkopuolella. Sen myötä, että lapsi viihtyy hyvin syöttötuolissa, olen voinut toivottaa arkeemme tervetulleeksi vanhan lempparini äitiyttä edeltäneeltä ajalta: lounastreffit.

Voi miten ihanasti katkaiseekin arjen, kun on sovittu tapaaminen ystävän kanssa keskelle päivää. Olen kyllä tavannut ystäviäni vähintään kerran viikossa tähänkin asti, mutta suurin osa heistä on lapsettomia, joten he ovat yleensä tulleet meille, koska se on vain ollut helpointa. Virkistää ihan eri tavalla poistua samojen seinien sisältä.

Lapsi ei ravintoloissa ja kahviloissa käydessämme yleensä kaipaa ylimääräisiä virikkeitä, sillä hän tykkää katsella tuolistaan muiden touhuja. Erityisesti silmälasipäiset ystäväni ovat hänestä mielenkiintoisia, ja mieleen on myös se, jos paikalla sattuu näkymään muita lapsia. Otan hänelle kuitenkin varuiksi aina mukaan jonkun lelun sekä nokkamukin, jossa on tilanteesta riippuen joko vettä tai maitoa. Kertaakaan hän ei ole alkanut kitistä kesken lounaan.Huomaan itse suhtautuvani arkeen ihan uudella asenteella, kun ohjelmistossa on jotain, mitä odottaa. Sen ei tarvitse olla sen kummempaa, kuin kahvit keskustassa tai salaatti läheisessä kauppakeskuksessa. Tekee ihan hyvää laittaa välillä meikkiä ja vaihtaa kotihousut farkkuihin. Ja ennen kaikkea, tekee todella hyvää nähdä ystäviä ja jutella välillä aikuisten juttuja, vaikka lapsi kulkisikin mukana.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Ah, ihana uni!

Lapsemme nukkui erittäin hyvin elämänsä ensimmäiset viisi kuukautta. Sitten alkoi heräily. Motoriikka alkoi kehittyä yhtäkkiä niin hurjaa vauhtia, että pienen aivot käsittelivät uusia taitoja öisinkin. Useina öinä nousin viisikin kertaa ja toisinaan meni toista tuntia ennen kun sain lapsen takaisin nukkumaan. (Kirjoitin aiheesta esimerkiksi tämän tekstin.)

Kokeilimme vaikka mitä. Syötin tuhdimman iltapalan, tankkasimme haleja ja hellyyttä varastoon ennen nukkumaanmenoa ja kävimme joka ilta läpi samat iltarutiinit, jotta lapsi ymmärtää, että nyt käydään yöunille. Oli äidiltä tuoksuvaa uniriepua ja unipussia. Eikä yhdestäkään mitään apua.



Eräänä yönä herätessäni tuhannetta kertaa siihen, kun lapsi hakkaa kontallaan päätään pinnasängyn reunaan, nostin hänet viereeni. Itsekkäistä syistä, en jaksanut nousta ylös enää kertaakaan. Ja kappas! Siinä se nukkui sikeästi aamuun asti.

Nykyään meillä nukutaan perhepedissä. Siis ihan koko perhe, myös hän, jolla on neljä jalkaa ja häntä. Aluksi jännitin, osaako kissa varoa pientä tuhisijaan äidin kainalossa, mutta nyt olen oppinut luottamaan siihen, että sovimme kaikki nukkumaan vierekkäin ihan hyvin.

Tällä hetkellä lapsi käy nukkumaan n, 19.30. Heräämme syömään neljän aikaan ja nousemme seitsemän ja kahdeksan välillä. Oloni on huomattavasti levänneempi ja kevyempi, kun jokainen yö ei ole taistelua siitä, nukutaanko vai ei.


lauantai 15. marraskuuta 2014

7 kuukautta

Seitsemän kuukautta vanha vauva alkaa näyttää luonnettaan. Hän on selkeästi huumorintajuinen mimmi, joka hassuttelee esimerkiksi niin, että yrittää laittaa tuttinsa minun suuhuni. Erityisen hauskaa on myös sulkea lusikka suussa suu suppuun, etten voi enää syöttää häntä. Molempien temppujen päälle neiti kajauttaa makoisat naurut. Muita lemppariasioita ovat kylpeminen, kissan "silittäminen" (eli löylyttäminen) ja se kun isi leikkii lentokoneleikkiä.  Inhottavinta sen sijaan on, jos kielletään leikkimästä sähköjohdoilla ja pistorasioilla, ne kun näyttävät niin kovin kutsuvilta. 

Syöminen ei toistaiseksi vieläkään ole neidin mielestä erityisen mukavaa. Hän haluaa edelleen pääasialliseksi ravinnokseen rintamaitoa, vaikka sitkeästi yritän tarjota aamu- ja iltapuuron lisäksi päivässä kaksi kertaa sosetta. Oletan hänen jossain vaiheessa ymmärtävän, että syöminen on tämän elämän parhaita nautinnonlähteitä, sillä en ainakaan tiedä ketään, joka olisi jäänyt ikiajoiksi maitodieetille. Itseäni ei  kyllä toisaalta haittaa ne ylimääräiset 500 kilokaloria, jotka imetyksellä päivittäin kulutan.


Enää meillä ei matkusteta vaunukopassa. Kyllä äiti oli haikeana, kun tuli aika luopua siitä.

Sukat tekisi kyllä mieli repiä irti. Omat ja muiden.

Painosta ja pituudesta en osaa sanoa mitään, sillä seuraava neuvola on vasta kahdeksan kuukauden iässä. Vaatteissa menee jotenkuten koko 70, mutta suurimmaksi osaksi käytämme kokoa 74. Kelan äitiyspakkauksen talvivaatteet ovat tällä hetkellä juuri oikean kokoisia, ja vaikka niiden värit ja kuosit eivät ole juuri niitä, jotka itse olisin valinnut, ovat ne muuten ihan laadukkaita ja hyviä vaatteita, ja käytämme niitä niin kauan kun ne mahtuvat päälle. Pituuskasvu on tytöllä huomattavasti rauhoittunut siitä, mitä se ensimmäisten viiden kuukauden aikana oli, eli elättelen hieman toivoa siitä, ettei talvivaatteita tarvitsisi ostaa ennen ensi syksyä. Yritän muutenkin pyrkiä pois sellaisesta turhasta kuluttamisesta, ja olenkin kierrellyt tarpeen tullen paljon lastentarvikekirppareita.

Tällä hetkellä seitsenkuinen tyttäreni on isänsä kainalossa päiväunilla. Taidan mennä herättämään molemmat, ettei yöunille meno viivästy liiaksi. Olin nimittäin kaavaillut leffailtaa mieheni kainalossa. Viettäkää tekin rentouttava viikonloppu!

torstai 6. marraskuuta 2014

Askartelua

Lähestyvä isänpäivä on mieheni ja tyttäreni ensimmäinen yhteinen. Meillä ei ole tapana oikein ostella materiaalisia lahjoja, mutta tämä on mielestäni sen verran spesiaali tapahtuma, että askartelimme tyttäreni kanssa miehelle kuitenkin pikkuisen muiston päivästä.






Ihan siisti operaatio tämä ei kyllä ollut. Sekä lapsen että minun vaatteet menivät pyykkiin, lattia kaipasi moppausta ja tyttö kylpyä. Nämä värit kuitenkin lähtevät ihan pelkällä vedellä pois sieltä, mihin ne eivät kuulu, joten ei me pientä sotkua kavahdeta! 

Minusta lopputulos on hauska. Toivottavasti mieskin tykkää.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Yö puolivuotiaan kanssa

Viime yö kuten joka yö.

19:00 Lapsi nukahtaa tuttipullo suussaan syliini kesken iltavellin. Melkein kaikki on onneksi jo mennyt alas. Kannan hänet omaan sänkyynsä.

19:30 Neidin sisäinen kello on erittäin tarkka, ja herätys on viritetty edelleenkin aina puolen tunnin päähän nukahtamisesta. Pinnasängystä alkaa kuulua itkua. Mieheni menee katsomaan ja löytää lapsen sängystään konttausasennosta. Menemme koko perhe hetkeksi sänkyyn löhöilemään. Kuiskuttelemme mieheni kanssa omia juttujamme ja lapsi on puolen tunnin kuluessa sikeässä unessa. Jätämme hänet nukkumaan ja nousemme.

21:30 Olemme juoneet iltateemme ja katsoneet yhden jakson seuraamaamme sarjaa. Menemme nukkumaan.

00:30 Pinnasängystä kuuluu ähinää ja orastavaa kitinää. Lapsi on hävittänyt tuttinsa ja potkinut peittonsa pois. Kuuntelen hetken, löytyykö tutti, mutta kitinä yltyy ja nousen antamaan sen hänelle. Peittelen hänet, mutta hän inhoaa peittoa ja potkii sen saman tien pois.

00:35 Sama toistuu.

03:00 Lapsi herää syömään. Olen niin autuaassa unitilassa, etten ensin tajua nousta syöttämään häntä, vaan hetken mietin, että mitä nyt. Otan hänet mukaani ja menemme olohuoneen sohvalle. Tämä juontaa juurensa aikaan, jolloin vauva oli vastasyntynyt, ja tarvitsin imettämiseen sekä valoa että tyynyä ja rintakumia. Nykyään syöminen tietysti sujuu jo pimeässä ja ilman apuvälineitä, mutta tottumuksesta imetän aina olohuoneen sohvalla istuen.
Lapsi nukahtaa heti maitoa saatuaan. Kissa tulee päälleni nukkumaan.

06:00 Syömme uudestaan.

07:00 Mieheni herätyskello soi. Lapsi on jokellellut sängyssään iloisena jo muutaman minuutin. Mies nousee vaihtamaan tyttärellemme vaipan ja keittää minulle aamukahvit. Hän lähtee töihin, joten minun on noustava, vaikka uni vielä maittaisi.


Kuinka teillä yöt sujuvat?