Ite!

Jos kymmenkuiselta Myyltä kysyttäisi, hän söisi edelleen mieluiten maitoa. Mahdollisesti pelkkää maitoa, ei syöttötuolissa vaan sylissä ja ennen kaikkea, ei nokkamukista vaan rinnasta. Kurja juttu vaan, että tyypillä sattuu olemaan kovin ikävä äiti, joka ei aio imettää ikuisesti, vaan sitkeästi tarjoaa neidille viisi ateriaa joka ikinen päivä.

Lusikkaa Myyn suuhun ei enää yritetä tunkea, sillä se on ihan toivottoman turhaa. Hän kääntää päänsä pois jo lusikan nähdessään, jyrsii pöydän reunaa mieluummin kuin äidin pöperöitä ja yrittää vaikka hypätä alas syöttötuolista todistaakseen, että hän ihan totta inhoaa sitä, että häntä syötetään. Ihan itse omin sormin neiti syö huomattavasti paremmin, ja iltapuuroa lukuunottamatta tarjoammekin hänelle tällä hetkellä pelkästään sormin syötävää ruokaa.

Oman kasvisruokavalioni myötä meillä syö koko perhe hyvin kasvispainotteisesti, mutta tarjoan Myylle pari kertaa viikossa lihaa ja suositusten mukaan kaksi kertaa viikossa kalaa. Uunilohesta hän pitää, mutta kaikki jauhelihasta valmistettu tuntuu maistuvan kamalalta, mikä voi myös johtua kokkaustaidoistani. Koska käsittelin ensimmäistä kertaa elämässäni lihaa vasta Myylle kokatessani, en ihmettele, jos tekemäni luomulihapullat eivät varsinaisesti ole mikään makuelämys. Mieheni tuomio esimerkiksi lapselle laittamastani makaronilaatikosta oli: no joo, ihan syötävää.

Kasviksien suhteen Myy on lähes kaikkiruokainen, mutta olen huomannut, että jos lautasella on useampaa eri sorttia, hän syö vain parhaimman makuiset (tai mielenkiintoisimman näköiset, mistä minä tiedän) ja heittää loput lattialle. Toisaalta jos tarjoan pelkästään niitä, jotka ovat sekalautaselta lentäneet suoraan lattialle, syö hän ihan nätisti temppuilematta kaiken. Siispä meillä mennään usein pääruoka + jälkiruoka -menetelmällä.

Päivisin minä ja lapsi syömme usein samaa ruokaa. Joskus teen ruuasta kaksi eri versiota, jolloin omaani tulee enemmän mausteita ja saatan käyttää siihen myös maitoa kröhöm... kermaa, minkä korvaan Myyn ruuassa äidinmaidonkorvikkeella. Olen kyllä alkanut maustaa hänenkin ruokiaan valkosipulilla, yrteillä ja joskus jopa pienellä määrällä paprikajauhetta tai pippuria, ja ihan hyvin on kelvannut eikä jälkiseuraamuksia ole tullut. Pari päivää sitten annoin hänelle sämpylänpalan, jonka tekemisessä oli käytetty ihan tavallista maitoa, mutta siitä neidille tuli sen verran vatsakipuja, että seuraava maitokokeilu saa vielä odottaa huolimatta kymmenen kuukauden suositellusta aloitusiästä.

Ruuan kanssa Myy juo vettä nokkamukista. Olen joskus kokeillut tarjota hänelle samaisesta kupista äidinmaidonkorviketta, mutta se ei maistu. Ei meillä varsinaisesti ole mikään kiire lopettaa imetystä, mutta kovin pitkälle yli yhden vuoden maagista rajaa en oikeastaan jaksaisi. Olisi joskus ihanaa pukea päälle jotain muuta kuin sen yhden ruotsalaisen vaateketjun halvin spagettiolkaintoppi, joka kieltämättä on käytännöllisin vaatekappale niin raskaanaollessa kuin imettäessäkin, mutta puolentoistavuoden päivittäinen käyttö alkaa pikku hiljaa kyllästyttää. Huolimatta siitä, että omistan niitä varmaan yhden jokaista saatavilla olevaa väriä.