tiistai 7. huhtikuuta 2015

Käännekohta

Muistan vielä elävästi sen hetken, kun raskausviikolla 15 näpyttelin googleen "odotusblogi". Uudessa elämäntilanteessani koin lohduttavana, että muilla oli täsmälleen samoja ajatuksia kuin itselläni niihin aikoihin oli. Muidenkin mielestä maailma oli kirjaimellisesti alkanut haista pahalta ja muutkin oksensivat vuorokauden ympäri. Helpottava tieto! Eikä mennyt kauaakaan, kun aloin itse pitää omaa odotusblogiani, joka sittemmin muuttui vauvablogiksi tyttäreni vihdoin synnyttyä raskausviikolla 42.

Bloggaaminen on antanut minulle paitsi ihan konkreettisia toimivia vinkkejä vauva-arjen helpottamiseksi myös mahdollistanut tärkeän vertaistuen saannin. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on monia ihania äitejä, joita en ehkä ole ihan oikeasti tavannut, mutta joiden olemassaolo ja kannustavat kommentit ovat raskauden ja vauvavuoden aikana olleet tärkeitä.

Tyttäreni syntymän jälkeen olen kuitenkin useampaankin otteeseen paininut mielessäni bloggaamiseen liittyvien yksityisyysasioiden kanssa. Eihän minulla oikeastaan ole mitään oikeutta kirjoittaa hänestä julkista blogia. Nimettömästä ja kasvottomasta vauvasta kirjoittaminen on kuitenkin tuntunut vielä olevan ihan ok. Vauva nyt on... vauva. Samanlainen pötkylä kuin kuka tahansa muukin vauva. Nyt tyttäreni on kuitenkin ylittänyt rajan, jossa vauvasta tulee taapero. Ja tässä tulee myös minulla raja vastaan. Blogistani ei tule taaperoblogia, vaan yksivuotiaani saa tästä eteenpäin kasvaa ja kehittyä rauhassa. Toisin sanoen ilman, että äiti kertoo netissä, mitä hän söi ja kuinka monta askelta otti.


En usko, että lopetan bloggaamista kokonaan. En tosin vielä tiedä, mitä tulevaisuuden blogini sisältää, tai edes että onko se tämä sama blogi vai ehkä ihan uusi. Ehkä jatkan tällä samalla pohjalla ja kirjoitan äitiyden herättämiä ajatuksia yleisemmällä tasolla, tai ehkä jätän äitiyden aiheena kokonaan ja keksin jotain ihan muuta. Taidan pitää pienen luovan tauon ja tunnustella asiaa hetken.

Se, että oma bloggaamiseni on nyt käännekohdassa, ei tarkoita ettenkö edelleen seuraisi teidän blogejanne! Haluan nyt vielä kiittää kaikkia lukijoitani kaikesta avusta ja tuesta, mitä olen teiltä saanut. Se on ollut tärkeää! Kiitos!