Minun puolitoistavuotiaani osaa jo vaikka mitä temppuja.
Hän puhuu jo niin monta sanaa, etten millään pysy enää puheen kehityksen perässä. Hän osaa kertoa päivästään ("mummmo" tarkoittaa, että näimme tänään mummon, "pup-po", että olimme puistossa), ja hän myös usein vastaa esittämiini kysymyksiin.
Hän juoksee jo melkoista vauhtia. Vielä kun muistaisi aina katsoa eteensä.
Hän tykkää tehdä hiekkakakkuja ja laskea kaikkein hurjimmista liukumäistä. Varsinkin jälkimmäinen on hänestä ihan hulvattoman hauskaa.
Hän syö itse lusikalla. Ja hyvällä ruokahalulla syökin. Tavallista maitoa emme anna juotavaksi edelleenkään, mutta ruuan seassa sekin jo menee. Muuten hän syö hyvin pitkälti samaa ruokaa, mitä mekin mieheni kanssa syömme.
Hän osaa pelata älypuhelimella Pikku kakkosen Nuottiniittyä ja sulkea sovelluksen lopetettuaan. Heh, heh.
Hän leikkii jo aika hauskoja leikkejä. Hän laittaa pehmolelujaan potalle ja sanoo "psss" niinkuin pisut, tai syöttää nukkeaan ja hokee "nam nam".
Hän on käynyt ulkomailla, eikä ollut moksiskaan lentokoneessa tai hotellissa.
Lisäksi hän on melkoinen mummofani. Joka päivä pitäisi soittaa mummolle, ja innoissaan hän aina esittelee tavaroita, joita hän on mummolta saanut.
Kaiken kaikkiaan meille kuuluu muutenkin hyvää. Toivottavasti teillekin!
